2012/08/24
ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi
16.06 |
Muokkaa tekstiä
Muokkaa tekstiä
Yhtenä kauniina päivänä kun saavuin yön jälkeen Erkalta kotiin, mummo ilmotti ostaneensa mulle kellon. Ja anto sitte käteen tuollaisen Marilyn- kellon. Oon aina ihannoinu ja halunnu kerätä jonkunlaista Marilyn- sälää, mutta välillä hinnan ja välillä oman nirsouden takia jättänyt ostamatta.
Onnistuin noin pari viikkoa taaksepäin rikkomaan mun puuterin. Kärsin yllättävästä laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä meikkejäni kohtaan, joten oon eläny tollasella läjällä (ja elän niin kauan kunnes se loppuu) siitä asti. Kunnes otin niskasta kiinni ja pikaisella ruuanhakureissulla ostin uuden. Onnistuin tossa yks kaunis kouluaamu pudottamaan puolet tosta rikkinäisestä puuterista lattialle. Oi sitä ilon määrää. Onneks sain ne tekemällä paperin kanssa yhteistyötä takasin lattialta.
Mangojääteetä, nuudeleita ja matikkaa. Oltiin Alinan kanssa ahkeria tunnilla ja saatiin aikaseks noin 4 tehtävää. 16 tehtävää tehtynä, 46 tehtävää jäljellä, että 6 pistettä kokeeseen on taattu. Laskeminen vähä tyssäilly, mutta oon silti edistyny. Voisin yrittää olla ahkera ja tehä kaikki tehtävät kunnol etuajas ni ei jää minkäänlaista paniikkia. Tosin - se ei oo parii jaksoo onnistunu.
Kuvataidekouluki alko. Mikäs siinä hiilipaperia rypistellessä, kastellessa ja sille sitte maalaillessa. Kuivuneena löysin sieltä sitte jonkulaista lintua muisuttavan muodon sun muuta hauskaa. Toi sininen ja pinkki on mun rakkaus. Vihreetä ja oranssia tuli kanssa räiskittyä. Tykkäsin.
ps. onnistuin valuttamaa puolet spagettipussista lattialle.
pps. oli hauskaa päästä koulusta yheltä. musa oli peruttu.
ppps. Gagan keikalle maanantaina. hui.
Tunnisteet:
maalaaminen,
materialismionnellisuus,
naruto,
ostokset,
pelittäminen,
rakkaus,
tekotaiteellinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti